Toimipisteet, kehittäminen ja hallinto

Riskienhallinta-analyysi

Riskianalyysi 

Riskillä tarkoitetaan yleisesti ottaen haitallisen tapahtuman todennäköisyyden ja seurausten tuloa. Pelastustoimessa puhutaan onnettomuusriskeistä, jolloin tarkoitetaan niitä riskejä, joihin pelastustoimen tulee pelastustoimilain perusteella varautua. Riskienhallinnalla tarkoitetaan pelastustoimessa riskien tunnistamista ja analysointia sekä riskien hallintamenetelmien valintaa ja toteuttamista. Riskianalyysi on riskienhallinnan työkalu, jonka avulla:

• tunnistetaan alueen onnettomuusriskit ja 
• arvioidaan riskien merkitystä henkilöturvallisuuden, ympäristön suojaamisen sekä taloudellisten vaikutusten näkökulmasta.

Tämän esityksen tavoitteena on arvioida Satakunnan pelastustoimi-alueen onnettomuusriskejä ja tuottaa tausta-aineistoa Satakunnan pelastustoimen palvelutasopäätökselle. Päätöksessä määrätään pelastustoimen resursseista ja niiden kohdentamisesta parhaiten onnettomuusriskien hallitsemiseksi.

Riskien tarkastelupohja

Pelastuslain mukaisesti pelastustoimen palvelutason tulee vastata alueella esiintyviä onnettomuusuhkia (468/2003: 12 §). Onnettomuus-uhkien arvioinnin helpottamiseksi sekä arvioinnin yhtenäistämiseksi, on sisäasiainministeriö yhdessä Tilastokeskuksen kanssa tuottanut aineiston, jonka pohjalta määritellään pelastustoimen riskialueet valtakunnallisesti. Tämä aineisto on lähtökohtana myös Satakunnan riskianalyysissä.

Riskialueiden määrittämisen lisäksi on tärkeää tunnistaa riskikohteet, jotka ovat sinänsä riskialueesta riippumattomia yksittäisiä kohteita ja joissa tarvitaan normaalista poikkeavia turvallisuusjärjestelyjä.

Riskikohteiden eli pisteriskien määrittely

Riskikohteilla tarkoitetaan sellaisia kohteita, jotka käyttötavan, toiminnan laajuuden tai muun syyn johdosta muodostavat tavanomaisesta poikkeavan onnettomuusriskin. Pelastustoimen tehtävänä on tunnistaa nämä riskikohteet sekä arvioida onnettomuusriskin suuruus. Näissä kohteissa pyritään ensisijaisesti pienentämään onnettomuusriskiä ja seurausvaikutuksia kohteen oman turvallisuustyön kautta. Alueen pelastustoimen tulee osaltaan tukea tätä turvallisuustyötä antamalla asiantuntija-apua kohteiden turvallisuustyön eteenpäin viemiseksi. 

Riskikohteen määrittelyssä on monia eri muuttujia, joilla on vaikusta riskikohteeksi määrittämiseksi. Sama toiminto voi olla toisaalla riskikohde ja toisaalla taas ei. Tähän vaikuttavat mm. kohteen rakenteellinen paloturvallisuus ja palokunnan toimintavalmius, mutta myös kohteen oma turvallisuustyö vaikuttaa lopputulokseen. Kohde voi olla riskikohde siihen saakka, kunnes kohteen turvallisuuskulttuuri on saatu nostettua sellaiseksi, että se parantaa kohteen turvallisuutta. Poikkeusolojen merkitys riskikohteiden määrittelyssä on niin ikään otettava huomioon.

Riskikohteet voivat olla hyvin eri suuruisia ja niissä harjoitettava toiminto voi olla toisistaan hyvinkin poikkeavaa. Näin riskikohteeksi voidaan määritellä yhtä lailla suuri tapahtuma tai yleisötilaisuus, hoito- ja huoltolaitos kuin kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekin.

Tässä esityksessä riskit jaotellaan riskin luonteen mukaisesti kuuteen eri ryhmään: 

• yhteiskunnallisiin riskeihin
• henkilövahinkoriskeihin
• ympäristövahinkoriskeihin
• omaisuusvahinkoriskeihin
• muihin taloudellisiin riskeihin sekä 
• muihin riskeihin. 

Yhteiskunnallinen riski

Yhteiskunnallisella riskillä tarkoitetaan riskiä, jossa kohteessa tapahtuva onnettomuus voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa hyvinkin laajalla alueella tai syvästi yhteiskunnan toimintaan. Kyse voi olla esimerkiksi hyödykkeiden tai raaka-aineiden tuotannon keskeytyksestä tulipalon seurauksena tai esimerkiksi laajojen vesialueiden saastumisesta kemikaalionnettomuuden seurauksena. 

Satakunnassa tämän tyyppisinä kohteina voidaan mainita ydinvoima-laitos, osa elintarvike-, metalli- ja kemianteollisuudesta sekä valtakunnalliset liikennepaikat, kuten satamat ja lentokenttä.

Henkilövahinkoriskit

Henkilövahinkoriskin voidaan arvioida olevan keskimääräistä suuremman kohteissa, joissa kokoontuu tai majoittuu paljon ihmisiä. Näistä kohteista on syytä erikseen mainita hoito- ja huoltolaitokset, joiden erityispiirteenä on se, että asiakkaiden kyky omatoimiseen pelastautumiseen on usein heikentynyt. 

Toisen riskiosaryhmän muodostavat majoitus- ja ravitsemusliikkeet, joissa erityisenä riskitekijänä ovat usein puutteet rakennuksen käyttö-turvallisuudessa. Kolmantena osaryhmänä voidaan pitää sellaisia teollisuuslaitoksia, joissa tulipalon nopea kehittyminen tai muu vastaava tekijä vaarantaa kohteessa työskentelevien turvallisuuden. 

Henkilövahinkoriskien arviointi on perusteltua suorittaa myös suurten yleisötapahtumien yhteydessä ja esimerkiksi elämysmatkailuun liittyvien toimintojen turvallisuussuunnittelussa, joissa pelastusviranomainen toimii usein turvallisuuden asiantuntijana.

Henkilövahinkoriskejä on Satakunnassa kaikkialla. Tilastollisesti voidaan määritellä todennäköisyys eri kohteissa esimerkiksi moniuhriselle tulipalolle. Nämä todennäköisyydet jäävät luonnollisesti pieniksi, mutta kohteiden määrä maakunnassa aiheuttaa sen, että jossakin päin Satakuntaa moniuhrinen palo on odotettavissa. Tämän johdosta on perusteltua panostaa erityisesti hoito- ja huoltolaitosten turvallisuuden parantamiseen monipuolisen riskikohdeprosessin avulla.

Ympäristövahinkoriski

Ympäristövahinkojen mahdollisuus on kaikkialla, missä käsitellään tai kuljetetaan haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja. Riskiä lisää pohja-vesialueiden, vesistöjen tai arvokkaiden luontoalueiden läheisyys. Satakunnassa vaarallisten aineiden laajamittaista käsittelyä ja varastointia suorittavat kohteet on kartoitettu (TUKES-kohteet), samoin käytössä on vaarallisten aineiden kuljetusreittien sijainti merkittävimmiltä osiltaan (Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys vaarallisten aineiden kuljetuksista). Tärkeillä pohjavesialueilla olevien maanalaisten öljysäiliöiden tiedot ovat paikoin puutteellisia.

Maaperän ja vesistöjen saastumisen lisäksi on huomioitava onnettomuustilanteessa ilmaan pääsevän vaarallisen aineen vaikutukset ympäristöön. 

Omaisuusvahinkoriski

Omaisuusvahinkoriski on merkittävä pääasiassa kohteille itselleen sekä vakuutusyhtiölle, joka on vakuuttanut kohteen. Pelastustoimen kannalta tarkasteltuna näihin kohteisiin liittyy kuitenkin tekijöitä, joiden johdosta pelastusviranomaisen on perusteltua olla mukana tukemassa kohteen riskienhallintatyötä ja tarvittaessa olla tunnistamassa kohteen riskitekijöitä yhdessä toiminnan harjoittajan kanssa. 

Kulttuurihistoriallisiin kohteisiin liittyvät riskit voidaan sisällyttää tähän ryhmään, vaikka aiheutunutta vahinkoa ei voidakaan mitata pelkästään rahassa.

Satakunnassa merkittäviä taloudellisia arvoja liittyy paperi-, prosessi- ja energiateollisuuteen sekä metalli- ja laivanrakennusteollisuuteen. Näissä tapahtuvien onnettomuuksien kertavahinko voi olla kymmeniä miljoonia euroja. Kulttuurihistoriallisia kohteita edustaa mm. maailmanperintökohde Vanha Rauma, jossa rakennustapa asettaa pelastustoimelle erityisiä haasteita kulttuuriperinnön suojelemiseksi. 

Muu taloudellinen riski

Muina taloudellisina riskeinä voidaan pitää vahingon välillisiä vaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi vahingon seurauksena uhattuna olevat työpaikat ja toiminnan loppumisesta tai siirtymisestä aiheutuvat verotulojen menetykset. Erityisesti näitä vaikutuksia tulee tarkastella kuntien näkökulmasta, koska seurausten vaikutukset pahimmillaan saattavat merkitä kunnan verotulojen romahtamista. Perusteltua on pohtia sitä, millä foorumilla näiden vaikutusten arviointia tehdään; peruskunnissa vai alueen pelastustoimessa.

Muu taloudellinen riski on suurempi kunnissa, joissa asukasluku on pieni. Tämä johtuu siitä, että tällöin suhteellisesti pienemmät onnettomuusvahingot voivat aiheuttaa paineita kunnan taloudelle. 

Muut riskit 

Muut tekijät, joita onnettomuusriskin merkitystä arvioitaessa on huomioitava, voivat liittyä esimerkiksi onnettomuuden hallittavuuteen. Kohteessa tapahtuva onnettomuus voi merkitä erityisiä haasteita mm. pelastustoimintaan osallistuville henkilöille, tarvittavalle kalustolle tai johtamistoiminnalle, minkä johdosta kohteita voidaan pitää riskikohteina.

Edellä esitetyn luokittelun pohjalta riskejä voidaan jakaa maakunnallisiin, toimialue- ja toimipaikkakohtaisiin riskeihin riippuen siitä, mikä on riskin vaikutus tarvittaviin pelastustoimen resursseihin, millainen on riskin media-arvo, jne. Tämän tarkastelun kautta voidaan arvioida paremmin mm. pelastustoimintaan tarvittavien voimavarojen määrää sekä tarvittavia johtamisjärjestelyjä.

Pelastuslaitos on kartoittanut Satakunnan riskikohteet, mutta kohteiden yhteismitallinen esittäminen on vaikeaa yhtenevien tai vertailukelpoisten kriteerien puuttuessa. Riskikohteiden määrittely ja arviointi tullaan suorittamaan jatkossa laadittavan pisteytysjärjestelmän perusteella. Samalla tullaan määrittämään ne keinot, joilla pelastustoimi pyrkii pienentämään riskiä näissä kohteissa. Riskikohteiden yhtenäisen arvioinnin avulla pelastustoimen resurssien käyttöä voidaan parhaiten suunnata vaaraa aiheuttavien kohteiden turvallisuustyön tukemiseen.

Riskialueiden määrittäminen

Sisäasiainministeriön tuottaman riskiaineiston lähtökohtana on maan jakaminen 250 m * 250 m suuruisiin riskiruutuihin, joille kullekin ruudulle on määritetty oma riskiluokka (I – IV). Riskiluokan määräytymisessä tärkeimpinä tekijöinä ovat ruudun alueella asuvien henkilöiden määrä sekä rakennettu kerrosala. Tutkimuksissa näiden on todettu olevan selvä syy-yhteys rakennuspalojen määrään. Edelleen on tilastojen perusteella voitu osoittaa, että yhtä rakennuspaloa kohden pelastustoimella on noin yhdeksän muuta kiireelliseksi luokiteltavaa tehtävää. Riskiruudulle voidaan poikkeustapauksessa määritellä riskiluokka myös tapahtuneiden onnettomuuksien tai muun syyn perusteella.

Riskiruudun riskiluokka määräytyy asukasluvun perusteella seuraavasti:

Riskiruudun riskiluokka määräytyy kerrosalan perusteella seuraavasti: 

Yksittäisistä riskiruuduista muodostetaan riskialueita. Riskialue muodostuu mikäli vierekkäin on useita (vähintään kymmenen) samaan riskiluokkaan kuuluvia riskiruutuja. Maanteiden osalta riskialue muodostuu suoraan tieosuuden riskiluokan perusteella kilometrin mittaiselle tieosuudelle seuraavasti:

Satakunnan väestö asuu eri riskialueilla seuraavasti: 

Onnettomuusriskien hallinnan kehittämistarpeet

Onnettomuusriskien hallinta on yläkäsite, joka sisältää onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun. Onnettomuusriskien hallinnan avulla näitä kolmea pelastustoimen ydintehtävää sovitetaan yhteen ja johdetaan kokonaisuuden kannalta parhaalla tavalla. 

Onnettomuusriskien hallinnan tehtävänä on: 

• ylläpitää ja täydentää riskikuvaa
• kehittää tilasto- ja analyysimenetelmiä
• esittää voimavarojen kohdentamista
• johtaa sisäistä riskienhallintatyötä sekä 
• ohjata ja koordinoida onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun toimialoja.

Satakunnan pelastustoimen onnettomuusriskien hallinnan keskeisimmät kehittämistarpeet ovat:

• vastuuprofiilien luominen eri toimialojen vastuuhenkilöille
• riskikohteiden arviointityökalun luominen ja käyttöönotto
• Pronto-tilastoinnin luotettavuuden parantaminen sekä 
• sisäisen riskienhallinnan kehittäminen yhdessä työnsuojelu-, koulutus- ja hallinto-organisaatioiden kanssa.
  

« SIVUN ALKUUN