Satakunnan pelastuslaitoksen öljyntorjuntaa ohjeistavat vuonna 2009 tulleet Öljyvahinkojen torjuntalaki 29.12.2009/ 1673 ja Merenkulun ympäristönsuojelulaki 29.12.2009/1672. Satakunnan pelastuslaitoksella on voimassa oleva öljyntorjuntasuunnitelma, josta käy ilmi mitä öljyvahinkojen riskikohteita alueelta löytyy ja niistä aiheutuva vahinkoriskiriski. Riskikartoitus toimii pohjana öljyntorjunnan palvelutasoa koskevaan palvelutasopäätökseen. Torjuntasuunnitelmasta löytyy lisäksi erityistä suojelua vaativat kohteet ja miten torjuntatyö on pelastuslaitoksen toiminta-alueella järjestetty. Suunnitelmaan on myös kirjattu millaista torjuntakalustoa pelastuslaitos tarvitsee seuraavan neljän vuoden aikana ja kustannusarvio hankittavaan kalustoon.
Öljyntorjunta jaetaan maa-alueilla tapahtuvaan öljyntorjuntaan ja merialueella tapahtuvaan alusöljyvahinkojen torjuntaan. Pelastuslaitoksen maaöljyntorjuntaan tarkoitettua peruskalustoa löytyy jokaiselta satakunnan pelastuslaitoksen paloasemalta. Kalusto koostuu pääsääntöisesti öljynimeytysaineista, keräysastioista ja keräysvälineistä. Pelastuslaitoksen maaöljyvahinkojen öljyntorjuntavarikko toimii Ulvilan paloasemalla. Alusöljyvahinkojen torjunnassa käytettävä torjuntakalusto, kuten öljypuomit ja suurempi aluskalusto on keskitetty pääasiassa Satamien läheisyyteen Raumalle ja Meri–Poriin.
Öljyntorjunnan vastuu maa-alueilla ja
vesistöissä:
Ympäristöministeriö
Harjoitustoiminta
Pelastuslaitos varautuu ja
harjoittelee säännöllisesti öljyvahinkojen / vaarallisten aineiden
onnettomuuksien varalle, jotta oikean vahingon sattuessa pystytään nopeasti ja
turvallisesti ehkäisemään tilanteen paheneminen ja saattamaan ympäristö siihen
tilaan missä se oli ennen vahingon tapahtumista.